Bathmenin hyllyllä on viisi absinttia viideltä eri talolta. Neljä niistä on likööreiden luona ja yksi muiden väkijuomien joukossa, jossa on kaksikymmentäyksi pulloa, jotka eivät sovi mihinkään muualle. Se on heti osuva kuvaus tästä juomasta: absintti ei mahdu siististi mihinkään lokeroon.
Harvoihin juomiin liittyy yhtä paljon tarinoita. Jätämme nämä tarinat sikseen ja pitäydymme siinä, mikä on mustaa valkoisella: mitä yrttejä siihen tulee, minkä rajan lainsäätäjä asettaa tujonille ja milloin kielto tuli ja poistui.
Kolme yrttiä muodostaa perustan
Absinttia valmistetaan kolmesta kasvista, joita yhdessä kutsutaan pyhäksi kolminaisuudeksi: koiruohosta (Artemisia absinthium), vihreästä anista (Pimpinella anisum) ja fenkolista (Foeniculum vulgare).
Nämä yrtit liotetaan ensin alkoholiin ja tislataan sitten uudelleen. Uudelleentislauksessa osa katkerimmista aineista jää pannuun. Se, mikä lähtee ylös, on kirkasta ja väriä vailla.
Vihreä väri tulee vasta sen jälkeen, toisessa uuteinnissa. Silloin kirkkaaseen tislaattiin lisätään muun muassa pientä koiruohoa, iisoppia ja sitruunamelissaa. Näiden kasvien lehtivihreä värjää juoman. Juuri siksi tällä tavoin väritetty absintti muuttuu vuosien mittaan vihreästä meripihkanväriseksi: lehtivihreä ei kestä valoa.

Miksi absintti samentuu veden kanssa
Kun absinttia laimennetaan vedellä, juoma muuttuu maidonvalkoiseksi. Tätä kutsutaan louche-ilmiöksi, ranskan sanasta, joka tarkoittaa sameaa.
Siinä ei ole mitään arvoituksellista. Anikseen ja fenkolin aromiaineet liukenevat hyvin alkoholiin ja huonosti veteen. Kun alkoholipitoisuus laskee veden lisäämisen myötä tietyn rajan alle, aineet poistuvat liuoksesta ja jäävät leijumaan hyvin pieninä pisaroina. Nämä pisarat sirottavat valoa, ja se näkyy maitovalkoisena.
Täsmälleen sama tapahtuu pastiksella, ouzolla, rakilla ja sambucalla, samasta syystä. Näitä neljää meillä on noin viisikymmentä pulloa, absinttia viisi.

Tujoni: ainoa luku, jonka laki mainitsee
Koiruoho sisältää tujonia. Se on aine, jonka ympärillä koko tarina pyörii, ja se on myös ainoa, jolle Euroopan lainsäätäjä on asettanut lukuarvon.
Tämä raja on eurooppalaisissa aromisäännöissä. Siitä lähtien kun säännöt yhdenmukaistettiin vuonna 1988, on ollut yläraja, joka on myöhemmin siirtynyt vuoden 2008 aromiasetukseen. Alkoholijuomille, joiden ainesosaksi on ilmoitettu jokin Artemisia-laji, raja on 35 milligrammaa tujonia kiloa kohden. Muille alkoholijuomille se on 10 milligrammaa kiloa kohden.
Ja siihen se päättyy. Siitä, mitä tuyoni ihmiselle tekee, emme kirjoita mitään: emme vahvistaen emmekä kieltäen. Se ei ole meidän alaamme eikä kuulu kaupan tarinaan. Sen sijaan voimme kirjoittaa, että jokaisen Euroopassa hyllyssä olevan absinttipullon on pysyttävä tuon rajan alapuolella ja että laboratorio voi tarkistaa sen mittaamalla.
Kielto valmistui yhdeksässä vuodessa
Vuosien 1906 ja 1915 välillä absintti katosi suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa kaupoista maa kerrallaan.
Belgia oli edelläkävijä vuonna 1906. Alankomaat seurasi vuonna 1909. Sveitsi kielsi juoman vuonna 1910 kansanäänestyksen jälkeen. Yhdysvallat teki saman vuonna 1912. Ranska, ylivoimaisesti suurin markkina, kielsi myynnin ensimmäisen maailmansodan ensimmäisenä vuonna ja vahvisti sen lailla vuonna 1915.
Se, mikä näiden kieltojen taustalla tarkalleen oli, on historiakysymys, josta historioitsijat eivät ole keskenään yhtä mieltä. Jätämme kysymyksen tässä avoimeksi.

Ja katosi seitsemässä vuodessa takaisin
Markkinoiden uudelleenavautuminen tapahtui lähes päinvastaisessa järjestyksessä ja kesti suunnilleen yhtä kauan.
Alankomaat oli ensimmäisten joukossa: heinäkuussa 2004 kielto kumottiin täällä. Belgia seurasi 1. tammikuuta 2005 ja Sveitsi saman vuoden 1. maaliskuuta. Yhdysvallat salli absintin uudelleen vuonna 2007. Ranska oli viimeinen toukokuussa 2011, kun vuoden 1915 laki kumottiin ja sana absinthe sai taas esiintyä ranskalaisessa etiketissä.
Koska Euroopan aromisäännöissä oli thujoniraja jo vuodesta 1988, välivuosina vallitsi merkillinen tilanne: tuote, jolle Eurooppa oli asettanut normin, ei silti saanut olla kaupan useissa maissa.
Mitä laki ei määrää
Tässä on osa, joka yllättää useimmat. Konjakille, jeneverille ja ginille EU:n juomalainsäädäntö määrää tarkasti, mitä niissä on oltava: mikä tislate, mikä alkoholin vähimmäismäärä, mikä maku saa olla vallitseva. Absintille se ei tee niin.
Absintille ei ole eurooppalaista alkoholipitoisuuden vähimmäisrajaa eikä määrättyä reseptiä. Kolme yrttiä ovat tapa eivätkä velvoite. Voimassa on sen sijaan tujonin yläraja ja tavalliset merkintäsäännöt.
Seurauksena on, että kaksi pulloa, jotka molemmat kantavat nimeä absintti, voivat olla valmistettu hyvin eri tavoin. Etiketti ei kerro sitä itsestään. Siitä kannattaa siis kysyä tai katsoa alkoholiprosenttia ja sitä, mitä valmistaja kertoo värjäyksestä.

Mistä voi aloittaa
Absinttia juodaan lähes koskaan puhtaana. Tavallinen tapa on kolme–viisi osaa kylmää vettä yhtä osaa absinttia kohti, valettuna hitaasti, jotta louche rakentuu rauhallisesti. Sokeria voi lisätä, mutta se ei ole pakollista.
Viisi pulloa ei ole suuri valikoima, mutta ne eroavat toisistaan paljon alkoholipitoisuudeltaan ja väriltään. Tulkaa käymään Bathmenissa tai soittakaa 0570 541 278, niin käymme ne yhdessä läpi ja luemme yhdessä etiketin tiedot.
Katso lisää
Ranskalaisen absintin hylly on muut tislatut, jossa on kaksikymmentäyksi pulloa; sen takana oleva talo löytyy täältä: Massenez. Neljä muuta absinttia ovat liköörien joukossa. Voitte etsiä itse valikoimamme hakukoneella.
Toinen perhe, jossa kitkeriä yrttejä on tärkeissä rooleissa, on italialainen yrttibitter. Miten sitä valmistetaan ja mitä perheitä on, kerrotaan tekstissä Amaro. Missä liköörin ja likorettin raja kulkee ja miksi se mainitaan etiketissä, kerrotaan tekstissä Likeur of likorette.


Viski
Olut
Viini
Väkevät juomat
Aperitiivi ja erityinen
Alkoholiton
Lasit ja muut
Yhteistyöt
Viski
Viini
Olut
Gini
Rommi
Likööri
Jenever
Konjakki
Omalle ryhmällenne
Soita
Sähköposti
Käy kylässä
Aukioloajat