Campbeltownista tulee 68 niistä 3 784 viskistä, jotka ovat meillä Bathmenissa hyllyssä. Se on Skotlannin pienin alue hyllyssämme, kaukana Speysiden (696) ja Islayn (478) jäljessä. Silti tuo kourallinen pulloja saa enemmän kysymyksiä kuin moni suuri merkki.
Se johtuu siitä, että Campbeltown on jotain, mitä mikään muu skotlantilainen viskialue ei ole: kaupunki, jolla on aluestatus. Ei maaseutualue, ei saari, vaan yksi paikkakunta niemimaan päässä, jolla on oikeus laittaa oma nimensä etikettiin. Miten siihen päädyttiin, on tarina noususta, romahduksesta ja muutamasta ihmisestä, jotka eivät antaneet sen kadota.
Whiskyn pääkaupunki, joka melkein katosi
Campbeltown sijaitsee Kintyrellä, pitkällä niemimaalla, joka työntyy Länsi-Skotlannista etelään. Maitse matka on pitkä; vesitse se oli lähellä Irlantia, Glasgowta ja kivihiilikaivoksia. 1800-luvulla se oli juuri oikea paikka viskille. Siellä oli ohraa, turvetta, kivihiiltä lähellä ja satama tynnyrien lähettämistä varten.
Vuonna 1835 tuossa yhdessä pikkukaupungissa oli lähes kolmekymmentä tislaamoa. Campbeltownia kutsuttiin maailman viskipääkaupungiksi, eikä se tuolloin ollut liioittelua. Kadulla kulkiessa sen haistoi.
Sitten tulivat 1920-luvut. Yhdysvaltain kieltolaki vei tärkeimmän markkina-alueen, kaupungin läheinen hiilikaivos ehtyi ja raskaan Campbeltown-tyylin kysyntä hiipui. Tislaamo toisensa jälkeen suljettiin. Lähes kolmestakymmenestä jäi lopulta jäljelle kaksi.
Kaksi, ja vasta vuodesta 2004 taas kolme.
Juuri tämä kysymys askarrutti kaupunkia vuosia. Onko whiskyalue, jolla on vain kaksi toimivaa tislaamoa, vielä alue? Campbeltown säilytti asemansa, ja siihen auttoi, että vuonna 2004 alueelle tuli kolmas tislaamo. Kuinka pieni alue on pysynyt, näkyy omasta hyllystämme: 68 pulloa Campbeltownista ja 696 Speysidestä.

Springbank, joka tekee kaiken omalla alueellaan
Seudun laihojen vuosien läpi kantanut tislaamo on Springbank, toiminnassa vuodesta 1828 ja yhä saman perheen omistuksessa. Se on ainoa skotlantilainen tislaamo, joka pitää koko prosessin omalla alueellaan: mallastus, tislaus, kypsytys ja pullotus tapahtuvat kaikki saman portin sisäpuolella.
Se kuulostaa itsestään selvältä, mutta ei ole sitä. Skotlannissa lähes jokainen tislaamo ostaa mallaksensa valmiina suurelta mallastamolta, ja pullotus tapahtuu yleensä muualla, joskus satojen kilometrien päässä. Springbank mallastaa edelleen oman ohransa lattialla, käsin käännettynä, ja täyttää pullot samassa osoitteessa.

Seurauksena on, että sitä valmistetaan vähän. Se, mitä valmistetaan, menee kautta maailman, ja kauppa saa monista pullotuksista vain kourallisen pulloja. Siksi Campbeltownista harvoin näkee täyttä hyllyriä, ei meiltäkään.
Kolme nimeä yhdestä pannuhuoneesta
Kun etiketit asettaa vierekkäin, näkee kolmen merkkinimen tulevan samasta tislaamosta: Springbank, Longrow ja Hazelburn. Sama ohra, sama vesi, samat pannut. Ero on kahdessa säätimessä: kuinka monta kertaa tislataan ja kuinka paljon turvesavua on käytetty ohran kuivatuksessa.

Springbank itse kulkee pannujen läpi kaksi ja puoli kertaa ja on kevyesti turvesavustettu, noin kahdestatoista viiteentoista ppm:ään. Tämä puoli ei ole sanaleikki: osa nesteestä kulkee ylimääräisen kierroksen. Longrow kulkee kaksi kertaa ja on voimakkaasti turvesavustettu, noin viisikymmentä ppm, ja sitä on valmistettu vuodesta 1973. Hazelburn kulkee kolme kertaa ja on täysin turvesavustamaton; se on kolmesta nuorin ja sitä on tislattu vuodesta 1997.
Kolminkertainen tislaus on Skotlannissa epätavallista ja tuottaa kevyemmän spiritin. Nimi Hazelburn on muuten lainattu yhdestä tislaamosta, jotka kaupunki menetti 1920-luvulla. Springbank piti nimen elossa tätä tyyliä varten.

Glengyle taas toiminnassa, ja Glen Scotia kolmantena
Glengylen rakensi vuonna 1872 William Mitchell, joka oli jättänyt Springbankin riidan jälkeen veljensä kanssa. Vuonna 1925 tuotanto päättyi, ja rakennus seisoi käyttöttä kolme neljännestä vuosisataa. Vuonna 2000 Hedley G. Wright, perustajan jälkeläinen, perusti Mitchell’s Glengylen. Neljän vuoden saneerauksen jälkeen ensimmäinen uusi spirit valui 25. maaliskuuta 2004.
Viskin nimi ei ole Glengyle vaan Kilkerran, koska nimi Glengyle oli jo rekisteröity tavaramerkkinä blended maltille. Mallas tulee naapuri Springbankin lattiamaltaamosta ja on noin viidentoista ppm:n tasolla; Heavily Peatedia varten käytetään raskaammin turpeella savustettua mallasta.
Kolmas on Glen Scotia, jonka Stewart, Galbraith & Co. perusti vuonna 1832 nimellä Scotia Distillery. Talo selvisi vaikeasta vuosisadasta omin voimin ja Loch Lomond Group osti sen vuonna 1994. Vuonna 2021 kaksikymmenviisivuotias julistettiin San Franciscossa Best in Show -voittajaksi.
Mistä voi aloittaa
Campbeltown ei ole alue, jossa aloitetaan täydeltä hyllyltä, sillä sellaista ei ole. Se on pikemminkin alue, jossa pullo tulee vastaan ja otetaan mukaan. Vakiopullotukset ovat järkevin aloituspiste: Kilkerranilta kaksitoistavuotias, Glen Scotialta Double Cask tai kymmenvuotias.
Meillä olevista 68 Campbeltown-pullosta merkittävä osa on kertaluonteisia: tislaamon itsensä käsin täyttämiä pulloja, festivaalipainoksia ja riippumattomien pullottajien yksittäisiä tynnyreitä. Jos ette tiedä, mihin suuntaan kannattaa lähteä, tulkaa käymään tai soittakaa numeroon 0570 541 278. Sitä varten olemme täällä.
Katso lisää
Kaikki skotlantilaiset pullot löytyvät samalta sivulta viski Skotlannista, jossa voi suodattaa alueen mukaan. Laajemmin voi tutustua viskioppaaseen tai kaikkien viskimerkkien hakemistoon, ja kohdennettu haku tehdään viini- ja väkijuomakaupan hakukoneessa.
Taustat ja valikoima löytyvät taloittain: Springbank, Longrow, Hazelburn, Kilkerran ja Glen Scotia.
Skotlannin toinen puoli, alue, jolla tislaamoita on tiuhaan, avautuu artikkelista Speyside whisky: waarom er nergens zoveel stokers staan.


Viski
Olut
Viini
Väkevät juomat
Aperitiivi ja erityinen
Alkoholiton
Lasit ja muut
Yhteistyöt
Viski
Viini
Olut
Gini
Rommi
Likööri
Jenever
Konjakki
Omalle ryhmällenne
Soita
Sähköposti
Käy kylässä
Aukioloajat