Lyhyt vastaus tähän kysymykseen löytyy kysymyssivulta Mitä on sloe gin?. Alla kerrotaan koko tarina sen takana.
Bathmenin hyllyllä on 482 ginia. Kuusi niistä on nimeltään sloe gin, ja juuri nämä kuusi eivät ole tarkkaan ottaen ginejä. Se ei ole etikettööjän huolimattomuutta. Se on kirjattu näin EU:n sääntöihin, ja sen takana on logiikka, jonka ymmärtää heti, kun tietää, mistä tuote on tehty.
Sloe gin valmistetaan oratuomesta, piikikkäästä pensaasta, joka kasvaa kaikkialla Luoteis-Euroopassa peltojen reunoilla ja rautatiepenkereillä. Alankomaissa sitä kutsutaan nimellä sleedoorn, Englannissa blackthorn, ja hedelmä on siellä nimeltään sloe. Se, mitä siitä sitten tehdään, on pitkälti kärsivällisyyttä.

Mikä on oratuomenmarja
Oratuomi (Prunus spinosa) on luumun sukulainen. Marjat ovat sinimustia, noin marmorikuulan kokoisia, harmaan vahakerroksen peittämiä, ja keskellä on kova kivi. Ne näyttävät syötäviltä, ja ovatkin, mutta kukaan, joka on kerran purrut niitä, ei tee sitä toista kertaa. Oratuomenmarjat ovat täynnä parkkiaineita. Suu supistuu niistä heti kasaan.
Juuri siksi ne päätyvät juomaan eivätkä hedelmäkulhoon. Parkkiaineet ja happo antavat liköörille selkärangan, ja siihen lisättävä sokeri tekee kokonaisuudesta juotavan. Ilman sokeria siinä ei ole mitään.
Pensas itse kukkii aikaisin. Valkoiset kukat ilmestyvät ennen lehtien puhkeamista, usein jo maaliskuussa, ja siksi kukkiva oratuomiaita erottuu kauempaa valkoisena juovana muuten vielä paljaassa maisemassa.

Miksi se on lain mukaan likööri
EU:n väkevien alkoholijuomien asetus asettaa ginin omaksi luokakseen. Ginin nimellä myytävässä pullossa on oltava alkoholia vähintään 37,5 prosenttia. Tämä pätee ginille, distilled ginille ja London ginille poikkeuksetta.
Sloe gin ei yllä siihen missään. Kuusi pulloamme on 26–30 prosentin välillä. Ne kuuluvat siis likööreihin, joille alaraja on 15 prosenttia ja pakollinen vähimmäissokerimäärä. Sloe ginille lainsäätäjä on lisäksi asettanut oman alarajan, 25 prosenttia.
Hauskaa on, että sloe gin on ainoa tuote, joka saa lain mukaan käyttää etiketissä sanaa gin ilman, että perässä tarvitsee olla likööri. Jokaisen muun ginipohjaisen liköörin on kutsuttava itseään likööriksi. Sloe gin on poikkeus yksinkertaisesta syystä: nimi oli ollut käytössä niin kauan, että sen poistaminen olisi vain aiheuttanut sekaannusta.
Miten se valmistetaan: liotetaan, ei tislata
Tässä on todellinen ero ginin kanssa. Gini tislataan. Katajanmarjat ja muut botanicalsit menevät pannuun, ja ulos tuleva on kirkasta. Sloe ginia ei tislata. Marjat laitetaan kylmänä giniin ja ne jäävät sinne viikoiksi tai kuukausiksi.
Sitä kutsutaan maseraatioksi. Alkoholi uuttaa värin, hapon, parkkihapon ja aromit hedelmälihasta ja kivestä. Sen aikana neste muuttuu kirkkaasta syvän rubiininpunaiseksi. Sen jälkeen lisätään sokeri, ja yleensä seuraa vielä lepovaihe ennen suodatusta ja pullotusta.
Kotona marjat pistellään ensin puhki tai pannaan yöksi pakastimeen, jotta saadaan sama vaikutus kuin ulkona yöpakkasella. Kuoren on avauduttava, muuten mitään ei irtoa. Sen jälkeen on odotettava. Jotkut valmistajat antavat marjojen olla mukana vuoden.

Mitä etiketissä ei lue
Ginin kohdalla on melko tarkasti määritelty, mitä saa tehdä. Sloe ginin kohdalla paljon vähemmän. Asetus määrää, että mukana on oltava sloe-marjoja ja että kokonaisuus perustuu giniin, mutta suhteesta se ei sano mitään.
Tämä tarkoittaa, että kahden sloe gin -pullon välillä voi olla suuria eroja. Yksi valmistaja käyttää runsaasti marjoja oikeassa ginissä ja antaa sen vetäytyä pitkään. Toinen käyttää vähemmän hedelmää, enemmän sokeria ja lyhyemmän uuttoajan. Etiketistä tätä eroa harvoin näkee.
Hyödyllistä tietoa ovat alkoholipitoisuus ja maininta ginistä, johon juoma perustuu. 26-prosenttinen sloe gin on laimeampi kuin 30-prosenttinen. Ja valmistaja, joka käyttää siihen omaa giniään, mainitsee sen yleensä.
Mistä kuusi tulevat
Kuusi sloe ginimme tulee viidestä maasta. Kaksi Englannista: Hayman’s ja Berkshire Botanical. Yksi Skotlannista: Pickering’s Edinburghista. Yksi Saksasta: Rammstein. Yksi Ranskasta: Nusbaumer Elsassista. Ja yksi Alankomaista: Rutte Dordrechtista.
Se, että Englanti tuottaa kaksi satoa, ei ole sattumaa. Sloe gin kuuluu siellä syksyyn niin kuin täällä ensimmäinen uusi silli kuuluu kevääseen. Se lähtee mukaan metsästysmaille lommopullossa ja juodaan ilman sen kummempia koristeita.
Mitä sillä tehdään
Puhtaana ja kevyesti jäähdytettynä on tavallisin tapa. Pieni lasi, ei jäätä, ei mitään lisäksi.
Laimentaminen onnistuu myös. Kuplavedellä tai tonicilla juomasta tulee kevyempi ja hapokkuus tulee paremmin esiin. Kuohuviinin kanssa saadaan juoma, jota Englannissa kutsutaan nimellä sloe royale. Ja cocktaileissa sloe gin korvaa usein makean vermutin, koska sillä on suunnilleen sama rooli: väri, makeus ja pieni kitkeryys yhdessä.
Mitä sillä ei kannata tehdä, on käyttää sitä kuin ginia. Viidenkymmenen millilitran sloe gin -gin-tonicissa maistuu lähinnä sokeri, ja botanicalsit, joista ginin kohdalla on kyse, jäävät tässä tuotteessa hedelmän alle.
Mistä voi aloittaa
Jos haluatte maistaa eron tavalliseen giniin, asettakaa sloe gin saman valmistajan ginin viereen. Hayman’s ja Rutte valmistavat molemmat kuivan ginin ja sloe ginin, ja tämä vertailu näyttää muutamalla kulauksella, mitä maseraatio tekee juomalle.
Katso lisää
Gini-sivulla kaikki 482 pulloa ovat yhdessä, ja hollantilaiset valmistajat sekä englantilaiset omina ryhminään. Koska sloe gin on lain mukaan likööri, vastaavia pulloja löytyy myös likööreistä.
Jos haetaan ominaisuuden eikä merkin mukaan, koko ginivalikoimaa voi selata viini- ja väkijuomakaupan hakukoneella. Jos apua tarvitaan, soittaminen riittää. Puhelimessa asia selviää nopeammin kuin ruudulla.


Viski
Olut
Viini
Väkevät juomat
Aperitiivi ja erityinen
Alkoholiton
Lasit ja muut
Yhteistyöt
Viski
Viini
Olut
Gini
Rommi
Likööri
Jenever
Konjakki
Omalle ryhmällenne
Soita
Sähköposti
Käy kylässä
Aukioloajat